Geneerinen Cipro

Geneerinen Cipro sisältää vaikuttavana aineena siprofloksasiinia, joka kuuluu fluorokinoloniantibiootteihin. Siprofloksasiini on laajakirjoinen antibiootti, jota käytetään useiden bakteeri-infektioiden hoidossa silloin, kun infektion aiheuttaja on herkkä fluorokinoloneille. Lääkkeen vaikutus perustuu bakteerin DNA:n replikaation estämiseen, mikä johtaa bakteerin kuolemaan. Siprofloksasiinia käytetään muun muassa virtsatieinfektioiden, hengitystieinfektioiden, ruoansulatuskanavan infektioiden sekä tietyissä iho- ja pehmytkudosinfektioissa. Antibiootin käyttö edellyttää lääkärin kliinistä arviota, koska hoidon valintaan vaikuttavat infektion tyyppi, bakteeriresistenssitilanne sekä potilaan yksilölliset riskitekijät.

Tarkista saatavuus ja hinta

Valmiste toimitetaan vain voimassa olevalla reseptillä Suomen lääkelainsäädännön mukaisesti.

Mekanismi

Siprofloksasiini vaikuttaa estämällä bakteerien DNA-gyraasia (topoisomeraasi II) ja topoisomeraasi IV -entsyymejä. Nämä entsyymit ovat keskeisiä bakteerien DNA:n replikaation ja korjausmekanismien kannalta. Kun niiden toiminta estyy, bakteerin DNA ei pysty replikoitumaan tai järjestäytymään oikein solunjakautumisen aikana. Tämä johtaa nopeasti bakteerin kuolemaan.

Fluorokinolonien bakterisidinen vaikutus on konsentraatiosta riippuvaa. Mitä suurempi lääkepitoisuus saavutetaan suhteessa bakteerin minimimikrobisidiseen pitoisuuteen (MIC), sitä tehokkaampi bakteerien tappovaikutus on. Tämän vuoksi annostelun tavoitteena on saavuttaa riittävä huippupitoisuus plasmassa ja infektiokudoksessa.

Siprofloksasiinilla on erityisen hyvä teho moniin gramnegatiivisiin bakteereihin, kuten Escherichia coli, Klebsiella-lajeihin ja Pseudomonas aeruginosaan. Grampositiivisiin bakteereihin vaikutus on yleensä hieman heikompi, mutta kliinisesti merkittävä tietyissä infektioissa.

Immunologisesti antibiootti ei estä immuunijärjestelmän toimintaa. Sen vaikutus kohdistuu suoraan bakteerin DNA-synteesiin. Infektion paraneminen edellyttää kuitenkin myös potilaan immuunijärjestelmän kykyä poistaa bakteerit kudoksista antibioottihoidon aikana.

Käyttöaiheet

Geneeristä Cipro-valmistetta käytetään useiden bakteeri-infektioiden hoidossa. Yksi yleisimmistä käyttöaiheista on virtsatieinfektio, erityisesti komplisoitunut virtsatieinfektio tai munuaisaltaan tulehdus. Siprofloksasiini on tehokas monia gramnegatiivisia virtsatiepatogeenejä vastaan.

Lääkettä voidaan käyttää myös hengitystieinfektioissa, erityisesti kroonisen keuhkosairauden pahenemisvaiheissa tai tietyissä bakteeriperäisissä keuhkoinfektioissa. Lisäksi sitä käytetään ruoansulatuskanavan infektioissa, kuten bakteeriperäisessä ripulissa tai matkailijan ripulissa, kun taudinaiheuttaja on fluorokinoloneille herkkä.

Joissakin tapauksissa siprofloksasiinia käytetään myös iho- ja pehmytkudosinfektioissa sekä luu- ja nivelinfektioissa. Infektion hoidossa antibiootin valintaan vaikuttavat paikalliset resistenssitilastot sekä mahdollinen bakteeriviljely.

Posologia (ilman henkilökohtaista ohjetta)

Siprofloksasiinin annostus riippuu infektion tyypistä ja vaikeusasteesta. Tabletti otetaan yleensä kahdesti vuorokaudessa. Hoidon kesto vaihtelee infektion mukaan muutamasta päivästä useisiin viikkoihin.

Koska fluorokinolonien vaikutus on konsentraatiosta riippuvaista, riittävä annos on tärkeä hoitotuloksen kannalta. Hoito tulee toteuttaa lääkärin määräämän ajan, vaikka oireet helpottaisivat ennen kuurin päättymistä. Hoidon keskeyttäminen liian aikaisin voi johtaa infektion uusiutumiseen ja lisätä resistenssin riskiä.

Munuaisten vajaatoiminta voi vaikuttaa annostukseen, koska siprofloksasiini erittyy osittain munuaisten kautta. Tällöin annos tai annosväli voidaan joutua mukauttamaan.

Farmakokinetiikka

Imeytyminen

Siprofloksasiini imeytyy hyvin suun kautta. Biologinen hyötyosuus on yleensä noin 70 prosenttia. Huippupitoisuus plasmassa saavutetaan tyypillisesti 1–2 tunnin kuluessa lääkkeen ottamisesta. Samanaikainen ruokailu ei yleensä merkittävästi vähennä imeytymistä, mutta imeytyminen voi hidastua hieman.

Kationeja sisältävät valmisteet, kuten magnesiumia, kalsiumia tai rautaa sisältävät lisäravinteet, voivat kuitenkin sitoa siprofloksasiinia ruoansulatuskanavassa ja heikentää imeytymistä. Tämän vuoksi niiden samanaikaista käyttöä tulee ajoittaa erilleen antibiootin ottamisesta.

Jakautuminen

Siprofloksasiini jakautuu laajasti kudoksiin. Se saavuttaa hyviä pitoisuuksia esimerkiksi virtsateissä, keuhkokudoksessa, eturauhasessa ja ruoansulatuskanavassa. Plasman proteiineihin sitoutuminen on suhteellisen vähäistä, noin 20–40 prosenttia.

Hyvä kudospenetratio selittää lääkkeen tehokkuuden monissa infektioissa. Erityisesti virtsatieinfektioissa korkea virtsapitoisuus tekee siprofloksasiinista tehokkaan patogeenejä vastaan.

Metabolia

Siprofloksasiini metaboloituu osittain maksassa useiksi metaboliiteiksi. Metaboliitit ovat yleensä vähemmän aktiivisia kuin alkuperäinen lääkeaine.

Eliminaatio

Lääke erittyy pääasiassa munuaisten kautta sekä glomerulussuodatuksen että tubulaarisen sekreetion kautta. Osa lääkkeestä erittyy myös sapen kautta ulosteeseen.

Puoliintumisaika

Siprofloksasiinin eliminaation puoliintumisaika on yleensä noin 4 tuntia terveillä aikuisilla. Munuaisten vajaatoiminnassa puoliintumisaika voi pidentyä merkittävästi.

Kliininen merkitys

Farmakokinetiikka mahdollistaa yleensä kahdesti vuorokaudessa tapahtuvan annostelun. Hyvä kudospenetraatio tekee siprofloksasiinista käyttökelpoisen antibiootin useissa infektioissa. Munuaisten vajaatoiminta ja lääkkeiden yhteisvaikutukset voivat kuitenkin vaikuttaa altistukseen ja vaativat kliinistä huomiota.

Haittavaikutukset

Yleisimpiä haittavaikutuksia ovat pahoinvointi, ripuli ja vatsakipu. Nämä liittyvät usein antibioottihoidon vaikutuksiin suolistomikrobistossa.

Fluorokinoloneihin liittyy myös harvinaisempia mutta kliinisesti merkittäviä haittoja. Näihin kuuluvat jännetulehdus ja jänteen repeämä, erityisesti akillesjänteessä. Riski on suurempi iäkkäillä potilailla ja potilailla, jotka käyttävät samanaikaisesti kortikosteroideja.

Muita mahdollisia haittavaikutuksia ovat päänsärky, huimaus, unihäiriöt sekä ihon valoherkkyys. Harvinaisissa tapauksissa voi esiintyä neurologisia oireita, kuten parestesioita tai kouristuksia.

Riskiprofiili

Ikä on tärkeä riskitekijä fluorokinolonien käytössä. Iäkkäillä potilailla jännevammojen riski on suurempi, erityisesti jos käytössä on samanaikainen kortikosteroidihoito. Lisäksi munuaistoiminnan heikkeneminen voi lisätä lääkkeen kertymistä elimistöön.

Munuaisten vajaatoiminta voi vaikuttaa lääkkeen eliminaatioon ja altistukseen. Tämän vuoksi annoksen mukauttaminen voi olla tarpeen potilailla, joilla on merkittävä munuaissairaus.

Maksan toimintahäiriö ei yleensä vaikuta merkittävästi siprofloksasiinin eliminaatioon, mutta vaikeissa maksasairauksissa lääkkeen metabolia voi muuttua.

Geneettiset tekijät voivat vaikuttaa yksilölliseen herkkyyteen fluorokinolonien haittavaikutuksille. Esimerkiksi hermoston haittavaikutukset voivat vaihdella potilaiden välillä.

Infektiotausta ja aikaisempi antibioottien käyttö voivat lisätä resistenttien bakteerien riskiä. Tämä on tärkeä huomio antibioottihoidon suunnittelussa.

Maligniteettiriskiä ei ole osoitettu siprofloksasiinin käytön yhteydessä. Lääke ei ole immunosuppressiivinen eikä lisää syövän riskiä.

Raskauden aikana fluorokinolonien käyttöä vältetään yleensä, koska eläinkokeissa on havaittu vaikutuksia kehittyvään rustokudokseen.

Interaktiot

Siprofloksasiini voi vaikuttaa useiden lääkkeiden metaboliaan. Yksi tunnetuimmista yhteisvaikutuksista on teofylliinin kanssa, jolloin teofylliinin pitoisuus veressä voi nousta.

Antasidit ja mineraalilisät voivat heikentää siprofloksasiinin imeytymistä sitomalla lääkeainetta ruoansulatuskanavassa. Tämän vuoksi näiden valmisteiden ottaminen tulee ajoittaa erilleen antibiootista.

Siprofloksasiini voi myös lisätä varfariinin vaikutusta ja siten verenvuotoriskiä. INR-arvon seuranta voi olla tarpeen yhteiskäytössä.

Erityistilanteet

Rokotukset voidaan yleensä antaa normaalisti antibioottihoidon aikana, koska antibiootti ei heikennä immuunivastetta.

Raskauden ja imetyksen aikana siprofloksasiinin käyttöä arvioidaan tapauskohtaisesti.

Leikkaustilanteissa antibiootteja voidaan käyttää myös infektioiden ehkäisyyn, mutta siprofloksasiini ei ole ensisijainen valinta useimmissa kirurgisissa profylakseissa.

Pitkäaikaishoito

Siprofloksasiinia käytetään yleensä lyhytaikaisena infektion hoitona. Pitkäaikaisessa käytössä riskit liittyvät pääasiassa antibioottiresistenssin kehittymiseen sekä suolistomikrobiston muutoksiin.

Kumulatiivinen toksisuus ei ole tyypillistä, mutta pitkäaikaisessa käytössä jännevaurioiden ja neurologisten haittojen seuranta on tärkeää.

Onkologista riskiä ei ole havaittu fluorokinolonien pitkäaikaisessa käytössä.

Seuranta

Antibioottihoidon seuranta perustuu ensisijaisesti kliiniseen arvioon infektion paranemisesta. Oireiden tulisi lievittyä muutaman päivän kuluessa hoidon aloittamisesta.

Laboratoriotutkimuksia voidaan käyttää hoitovasteen arviointiin. Tulehdusarvot, kuten CRP, voivat auttaa seuraamaan infektion aktiivisuutta.

Munuaistoimintaa voidaan seurata kreatiniini- ja eGFR-arvojen avulla erityisesti potilailla, joilla on munuaissairaus. Täydellinen verenkuva voi olla tarpeen, jos epäillään hematologisia haittavaikutuksia.

Lainsäädäntö Suomessa

Geneerinen Cipro on reseptilääke. Sen määrääminen ja toimittaminen tapahtuvat Suomen lääkelainsäädännön mukaisesti.

Lähteet

• Siprofloksasiini SmPC
• EMA European Medicines Agency
• Fimea lääketurvallisuus
• Käypä hoito – bakteeri-infektiot

Usein kysytyt kysymykset

Voiko Geneerinen Cipro ostaa verkosta apteekin kautta?

Kyllä. Lääke voidaan toimittaa verkkoapteekin kautta, kun potilaalla on voimassa oleva sähköinen resepti.

Mihin infektioihin Geneerinen Cipro yleensä määrätään?

Sitä käytetään usein virtsatieinfektioiden, hengitystieinfektioiden ja ruoansulatuskanavan bakteeri-infektioiden hoidossa.

Kuinka nopeasti antibiootti alkaa vaikuttaa?

Oireet voivat alkaa lievittyä muutaman päivän kuluessa hoidon aloittamisesta, mutta hoito tulee aina toteuttaa lääkärin määräämän ajan.

Voiko antibiootti aiheuttaa jännevammoja?

Harvinaisissa tapauksissa fluorokinolonit voivat lisätä jännetulehduksen tai jänteen repeämän riskiä.

Voiko lääkettä käyttää yhdessä mineraalilisien kanssa?

Magnesiumia, kalsiumia tai rautaa sisältävät lisäravinteet voivat heikentää siprofloksasiinin imeytymistä.

Tarvitaanko verikokeita hoidon aikana?

Useimmissa tapauksissa ei, mutta joissakin tilanteissa voidaan seurata tulehdusarvoja tai munuaistoimintaa.